31.3.2018

Pääsiäisötökkä

Toisilla on tipuja ja heinää, mut meilläpä kävikin kylässä ihan aito pääsiäisötökkä.

Pääsiäisötö
Pieni pusu pääsiäisötölle.


Pahoittelemme videoilla (ainakin toisella näistä) kuuluvaa höpinää, se tulee läppärillä pyörivästä eräästä suomalaisesta tv-sarjasta.

Hauskaa päästäispääsiäistä kaikille toivottavat Pena ja Punkku, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki nukkuminen vapaapäivinä aamulla seiskan jälkeen on turhaa.

19.3.2018

Iso nenä?

Itelläs on iso nenä, mun on ihan pieni ja sievä!

Sorry kaikesta sotkusta, mutta sellasta tää nyt vaan on. Ai miks toi pannunalunen on keskellä
lattiaa? No, se on mun ruokakupin alunen, ku muuten se kuppi vaan liukuu mun eestä pois.

Terkuin Punkku

11.3.2018

Ai liian pieni?

Ihminen meinaa, et mun patteripeti on muka liian pieni. Ei kyl oo mun mielestä, vaan just ihan sopiva. 
Kyllä, ihmsitä riepoo tuo alakulmaan jäänyt maton kulma.
Hankkis itelles vaan isomman pedin, ni ei tarvis potkii mua aina koko yötä.

Terkuin Punkku, the one who fits anywhere.

3.3.2018

Ihmisen kasvit

Aurinkoisina päivinä ihminen katselee kaihoisasti olohuoneen aurinkoisinta kohtaa, kertoo tarinoita kasveista, joita sillä joskus oli. On ollut jukka ja rahapuu. On ollut taatelipalmu ja traakkipuu. Silloin oli myös rönsyliljoja kaksi tai kolme, sekä joulukaktus ja huonekumipuu.  Juoru ja kuningaskissuskin ikkunaa ovat koristaneet, kaikkia ihminen ei enää edes muista, mutta mitä kuuluukaan ihmisen kasveille nyt? Katsokaa itse alta:

Rönsylilja, menossa hoitoon ihmisen työpaikalle heti pakkasten hellitettyä.

Mukavaa viikonloppua kaikille toivottavat Pena ja Punkku, the ones who never eat their greens.

24.2.2018

Talvinautintoja

Ihminen vei mut tänään ulos. Mentiin tonne pikkujärven rantaan.

Mä matkustin rattaissa, sielt oli mukava katella myös, mut lumessa oli hauskempaa.
Lumihangessa oli hauskaa, mut sitte ku tuli ihmisiä lähelle, oli pakko vähän irvistää.
Sit, kun olin siinä vähän käveleskelly, pakotti ihminen mut takas rattaisiin, ja sano, et mennään käymään jossain lämpimässä. Se oli kai joku apoteekki tai sellanen, ku ihminen osti sieltä sellasta kirkasta yskänlääkettä. Siellä oli sellanen kaakattava ihmislauma, ne luuli, että rattaissa on vauva, mutta kun ne näki mut, niiden ostoskassit vaan kilisi ja kolisi, eikä ihastelusta meinannu tulla loppua. Yks pikkupoika varmaan saattaa kyllä nähdä painajaisia karvaisista vauvoista jatkossa. Hups.
Kotiin tultua oli kiva köllötellä omalla, kuumalla sähköpeitolla. Varpaat lämpes äkkiä.
 Sellasta mulla tänään. Hauskaa iltaa kaikille. T: Pena

31.1.2018

Tarinoita Instagramin puolelta

Täs ois tammikuu Instagramista tänne tuotuna. Olkaa hyvät, ja leidit varokaa, siel on yks tosi uros joukossa.

 
"Hah, kesytetty!"

"Miten se ny mut löysi?"

Varjopantteri

"Enkä oo kaheli"

"Aivastuuuuuus!"

"No jos vähän menee yli ja ohi."

Ei saa kutittaa,

Nätit pitkät viikset

"Hello ladies!"

"Kanafilettä, possun sydäntä, silikonipatalappua, lehmää, raksuja...
Njamm, tuokaa kaikki herkut tänne vaan!"


Terkuin Pena ja Punkku, jotka toivoo elämään lisää jännitystä.

3.1.2018

Punkku

Punkku on fiksu kissa. Oikeasti. Punkku näyttää hassulta, ja ilmeet ovat usein ihan tyhjäpäisiä, mutta on tuo niin fiksu poika, että tekee mieli kehua. Punkku sai synttärilahjaksi älypelin, nyt tuo peli on jo pojalle ihan liian helppo, ei mitään haastetta. Poika osaa avata kaapit ja väliovet, yllätinpä hänet tässä päivänä eräänä tutkimasta uuninluukun lapsilukkoakin; valitettavasti sen aukeaminenkaan ei enää kaukana ole. Onneksi luukkua pitää vetää auki samalla, kuin lukkoa avataan, niin tuskin ihan heti tulen kotiin ja löydän aukinaisen uunin, jossa kissa nukkuu tyytyväisenä. Tai pahempaa; auki revähtäneen uunin luukun, joka on pieninä lasinpaloina pitkin keittiön lattiaa. Ihanaa, kun oma mielikuvitus luo näitä kauhukuvia. Helpottaa tätä fiksun kissan ihmisenä olemista ihan kamalasti.

Uuden vuoden aattona yritin opettaa pojille kellon kilkattelua, Pena innostui nameista, Punkun ilme oli lähinnä sellainen ei vois vähempää kiinnostaa, mutta pari kertaa nuuhkaisi kellon soittopainiketta sen verran, että annoin namin.
Kello jäi keittiön lattialle, en tiedä miksi se siihen jäi, mutta kun myöhemmin iltapäivällä näin Punkun menevän keittiöön en meinannut uskoa silmiäni. Poika suuntasi suoraan kelloa kohti ja soitti kelloa! Siinä hän sitten istua tönötti kellon vieressä ja odotti namia. Ovela otus kertakaikkiaan. Luonnollisestikin palkitsin hyvän työn namilla, ja poika oli tyytyväinen. Uusiin soittoharjoituksiin Punkulla ei mielenkiinto ole riittänyt, mutta kun kellon jättää esiin, voi jossain vaiheessa iltaa kuulla vaativan soiton, ja nähdä palkintoa odottavan punaisen ihmeen istumassa tiiviisti kellon vieressä. Punkku on oppinut juoksuttamaan ihmistä pois omista puuhistaan tärkeämmän puuhan äärelle.
Yksi turhimmista, ja pelottavimmista taidoista, jonka Punkku viime vuoden loppupuolella oppi, on ihmisen sängyn alla oleviin laatikoihin tunkeminen. Yhtään ei haittaisi, jos kissa avaisi laatikon ja kiipeäisi sinne, mutta kun laatikkoon meneminen tapahtuu kaivamalla patjan kulma ylös, ja sitten sälepohjan välistä livahtamalla, ollaankin jo kauhukuvien puolella. Mitä jos Punkku menee sinne laatikkoon, kun olen poissa? Jää sinne jumiin, ja tulee jano ja pissahätä ja vaikka mitä, eikä pääse pois itse luomastaan ansasta? 

Punkku on meidän pieni punainen ihme, jolla on terävät kynnet viimeistään kaksi päivää sen jälkeen, kun ne on leikattu, ja Punkulla on aina nälkä, ihan mikä tahansa maistuu, vaikkapa sitten silikonisen pesukarhuvalaisimen korva. Eikä pelottanut ihmistä ollenkaan, että pitääkö suunnata lääkäriin, kun hoksasi mitä kissa sen hemmetin lampun kanssa oikeastaan puuhastelikaan.


Voi kun pääsisi joskus edes ihan pieneksi hetkeksi tuon punaisen aivoihin kuuntelemaan mistä se nuo valtavan loistavat ajatuksensa saa. 

Hauskaa päivää kaikille toivottaa ihminen.